Sain Nopolan kirjan ystävältäni, joka oli saanut sen lahjaksi. Hän oli toivonut lahjaksi jotakin vakavahenkistä, ja oli pettynyt kovasti saamaansa lahjaan. Hän antoi kirjan happamin ilmein minulle. En ollut koskaan ajatellut hankkia kirjaa, koska ajattelin sen asemoituvan jonnekin sellaisen kevyen kirjallisuuden tilaan, jota karsastan. No, yritin puhdistaa itseni näistä ennakkoasenteista, kun kerran sain kirjan lahjaksi. Otin kirjan, koska teos on ollut jossain määrin julkisuudessa ja Eila ja Rampe ovat päätyneet näyttämöllekin. Ajattelin, että on hyvä tietää, mistä puhutaan.

Olen itse puoliksi Hämeestä. Siksi kirjan murre oli minulle pitkälti tuttua. Pieni osa murteesta toimi paperilla, mutta suurin osa paperikeskustelusta jäi pinnalliseksi höpötykseksi. Tunnnistin monta hämäläistä tapaa jutella ja laskea sanallista leikkiä, mutta jotenkin se ei vain toiminut paperilla, koska ilmeet puuttuivat.

Tuskastuin kirjaan jo alkumetreillä. Eila ja Rampe pölisivät tyhjää elämää ilman sivistystä. Kyllä Hämeessä tyhjää elämää puidaan, mutta joukkoon mahtuu Nopolan kirjaa syvällisempiä keskusteluja "elämän tarkoituksesta". Ne puuttuivat Nopolan kirjasta kokonaan. Syvällisyys oli Eilan listausta Rampen pinnallisimmista pinnallisimpia "ominaisuuksia" kuten hyvää perunankuorimistaitoa ja hampaidenpesutaitoja sekä "elämästä ei selviä henkissä" -laulunsanojen ajattelemista. Syvällisyys oli optikon kirjaintaulujen lukutavan perusteella pääteltävää Rampen "tarkkaa" luonnetta ja sen perusteella tehtävää johtopäätöstä, että Rampe olisi soveltunut suorittamaan (suorittamatta jääneita) erityisopintoja erityisasiantuntemuksen hankkimiseksi.

Harmitti myös Rampen ja Eilan tytär. Hän oli kuulemma filosofian kandidaatti  eli "filkandi", kuten Rampe tai Eila jossain suustaan päästi, mutta jossain se hänenkin sivistyksensä piilotteli.

Hankalinta oli lukea tyhjäpäistä dialogia. Hieman sitä paremmin sujui kirjoitetun tekstin lukeminen, joka ei saanut itseäni kokemaan oloani aivan niin vaivautuneeksi. Halusin pois näiden suutaan loksuttavien ihmisten parista.

Kirjan lukemisessa ei mennyt montaa tuntia. Se oli kirjan paras anti.

*